Vaihtoehtoja

Tämän postauksen aiheeksi olen päättänyt harkitsemani ammatit. Olen miettinyt kyseistä aihetta jo jonkin aikaan ja pienen mietiskelyn tuloksena olenkin saanut jo muutamia vaihtoehtoja kokoon. Piirrosta tai kirjoitelmaa en saanut aikaiseksi. Masennuskausi on tainnut nimittäin taas tulla päälle ja kuten monet varmasti arvaavatkin, silloin en kykene kirjoittamaan mitenkään erityisen positiivisia tarinoita taikka piirtelemään. Piano ei ole vieläkään kunnossa ja ne ainoat novellini ovat opettajallani arvioinnissa. (Kirjoitin pari novellia varmistaakseni, että numero pysyy kympissä.) Niinpä päätin kirjoittaa tästä itselleni melko ajankohtaisesta aiheesta. Olen kiinnostunut tällä hetkellä monista ammateista ja esimerkiksi näitä olen vakavissani harkinnut:


Kirjailija
-Yksinkertaisesti pidän kirjoittamisesta ja olisihan se melkoisen upeaa, jos oma nimeni komeilisi kirjojen kansissa. Koen tämän ammatin sopivana itselleni. Saisin päättää itse milloin kirjoitan ja mitä kirjoitan. Tietenkin olisi jokin tietty aika milloin kirjan tulisi olla valmis, mutten koe sitä ongelmana. Ainoa ongelma, jonka näen tässä on tottumukseni. Olen nimittäin tottunut kirjoittamaan suurimmaksi osaksi novelleja. En ole varma osaisinko siirtyä jo kirjoihin. Ideoita pursuaa kyllä, mutta hitusen pikkutarkkana ihmisenä jään usein puimaan niitä liikaa. Lisäksi pidän enemmän lyhyempien juttujen kirjoittelusta. Esimerkiksi jonkun tietyn kohtauksen kuvaamisesta.

Politiikka
-Mielestäni politiikka ja uutiset ovat mielenkiintoisia. Pystyn kuvittelemaan itseni puku päällä suuren pöydän ääreen neuvottelemaan Suomen kriiseistä ja tarvittaessa pitämään puheita yleisölle. Saisin vaikuttaa asioihin ja keskustella esimerkiksi ulkopolitiikasta. Miettiä ratkaisuja, tutkia yhteiskuntamme epäkohtia ja ehdottaa maamme tulevaisuuteen liittyviä seikkoja.

Taiteilija
-Tämän näen ennemminkin kaukaisena unelmana kuin realistisena ammattina itselleni. Tuttavapiirin ja opettajani mukaan saattaisin pärjätä alalla, mutta luulenpa, että haave kariutuisi täydellisyyden haluuni. En saisi ikinä mitään valmiiksi ja olisin aina tyytymätön itseeni. Haluan nimittäin todellisten nerojen tasolle, en kykenisi elämään tietäen, että olemassa olisi itseäni parempia henkilöitä. Muuten rakastan tätä vaihtoehtoa.

Tutkija
-Tämä kuulostaa myös omalta. Olen pienestä pitäen kysynyt perheeltäni miksi-, miten- ja kuinka-alkuisia kysymyksiä. Olen aina tutkaillut maailmaa uteliaasti ja olen miettinyt useasti: "Miten se ja se toimii?", "Kuinka voimme todistaa tämän?", "Miksi se ja se tekee noin?", "Mikä saa sen ja sen reagoimaan noin?" sekä "Mitä tapahtuu jos...". Epäluuloisuuteni saattaisi myös olla jopa hyödyllistä tässä työssä. Saisin tehdä kokeita ja tutkia erilaisia tärkeitä aiheita. Kysymykseni saisivat vastaukset ja olisin yksi tiedelehtien aiheiden tutkijoista. Myös uteliaisuuteni ja ikuinen tiedonjanoni täyttyisivät.


Nämä neljä alaa kien tällä hetkellä mielenkiintoisimpina. Pidän kuitenkin myös seuraavia hyvinä ehdokkaina: säveltäjä, rikostutkija, arkkitehti. Tästä varmasti huomaa, minne suuntaudun mielenkiinnon kohteitteni perusteella. Mielestäni alat muistuttavat hyvinkin paljon toisiaan ja niistä löytyy helposti arvostamiani asioita. Ainoa ongelmani on, etten tiedä minne sopisin parhaiten. Tietyssä määrin pidän jokaisesta, mutta minne kuulun? Minne luontaiset lahjani vievät? Mistä loppujen lopuksi pidän eniten? Voih, sitä en vieläkään tiedä.

Homoviha

Tälläinen asia tuli mieleen tänään, ehkäpä osaksi muutaman lukemani keskustelun takia. Useimmiten otsikkona: "Miks homoi/lesboi on olemassa?", "Homot/Lesbot on sairaita.", "Hyi vittu homot/lesbot!" "Homoseksuaalisuus on sairaus!".
 Tiedän, meillä jokaisella on mielipiteet ja kyllä niitä saa esittää jos lystää. Painotan myös, että mikään mielipide ei ole oikea tai väärä vaikkakin itse tässä postauksessa piakkoin tulenkin kritisoimaan tätä mielipidettä.

Henkilökohtaisesti en koe tätä mielipidettä erityisen mukavana. Erityisesti ne, joiden mielestä homoseksuaalisuus on sairaus, koen varsin inhottavina vaikken heitä suoranaisesti vihaakkaan/inhoa. Tunnen vain... Noh, mielestäni homojen alentaminen yhteiskunnassa loukkaa ihmisoikeuslakia. En itse näe mitään sairasta kahden naisen tai kahden miehen suhteessa. Kummatkin rakastavat toisiaan yhtä lailla kuin heterotkin. Kyseinen pari ei vain voi saada lapsia. Mitä siinä on pahaa? Onko se pahaa, koska Raamattu sanoo niin? Onko se pahaa, koska emme ole tottuneet siihen?
Viimeisestä lauseesta tulee itselleni mieleen, niin kummallista kuin se onkin, vauva. Tulee mieleen pieni, pieni vauva, joka ei ole maistanut elämänsä aikana kuin yhtä ruokaa. Kun me olimme vauvoja, vierastimme usein uusia ruokia. Emme halunneet syödä niitä, koska emme olleet tottuneet niihin. Ehkä ne saattoivat maistua aluksi pahoilta. Mutta kun meidät totutettiin uusiin ruokiin, me saatoimme jopa tykästyä niihin kovastikin. Tarvittiin vain tarpeeksi yritystä.
Voiko homovihaa verrata pieneen vauvaan ja uuteen ruokaan? Saataisiinko ennakkoluulot ja inho karistettua jos meidät totutettaisiin tähän "uuteen ruokaan" (En tarkoita, että homot olisivat ruokaa. Tämä on enemmänkin vertaiskuva.)? Vai kasvaisiko inhomme ärsykkeidemme kohtaamisesta? Kuka tietää...

Ovatko homot loppujen lopuksi niin erilaisia kuin heterot? Eroaako heteroiden rakkaus suurestikin homojen rakkaudesta? Minun mielipiteeni on ei. En koe sitä ollenkaan erilaiseksi. Samalla tavalla suhteessa varmasti rakastetaan kuin muissakin. Tietenkin joku voi kokea homot edelleen luonnonoikuiksi, virhekappaleiksi, eikä se ole väärin. Oma mielipiteeni tästä asiasta vain on toinen. Ei parempi, ei huonompi.

En myöskään käsitä miksi nykyään haukutaan homoksi? "Vitu homo!"
Homo on latinaa ja se tarkoittaa ihmistä (kuin myös samankaltaista). Päätit siis haukkua kaveriasi ihmiseksi? Hieno juttu sinulle. Olet varmasti tyytyväinen itseesi.
Minä tosin koen "haukkumisesi" melko lapsellisena touhuhuna ja  koen sinut jälkeen jääneeksi henkisen kehityksen suhteen. Yritetäänkö tässä keksiä uusi haukkumanimi, jotta voidaan tulla "suositummaksi"? Ei se suosio ole oikeasti noin iso juttu. Se on ihan se ja sama kuinka "suosittu" on. Ei sillä ole mitään väliä maailmalle. Lopuksi me kaikki kuitenkin kuolemme. ;)

Mutta... Tälläistä tällä kertaa. Seuraavalle kerralle olen varmaankin ehtinyt piirtelemään/maalailemaan/kirjoittelemaan jotain, nähdään taas silloin!

http://youtu.be/3ROXTFfkcfo  <--Suosittelen tämän katsomista. :)

Hei

Terve kaikille, jotka tänne ovat jostain kumman syystä tulleet! Minäkin tässä sorruin luomaan oman blogini eilen ja nyt olisi tarkoitus kirjoittaa jonkin muotoinen esittely. Blogannut en ole tätä ennen, joten tämä on täysin uutta minulle.

Minua voitte kutsua Lunaksi. Se ei ole oikea nimeni, mutta eipä näy olevan sukunimenikään. Itseasiassa sukunimeni tulee erään ihailemani ihmisen Michelangelon nimestä. Luna taas... Noh, se on mielestäni kaunis nimi, samoin Lucius, joten sitä saa toki myös käyttää jos siltä tuntuu. (Tiedän kyllä, että Lucius on pojan nimi ja Luna tytön) Ikääni en näe oleellisena, sillä ihmiset tapaavat usein tuomita muut sen perusteella. Arvata saa silti tietenkin, jos sen kokee tarpeelliseksi.

Kiinnostuksen kohteet: Renessanssi, Michelangelo, antiikin Rooma, Harry Potter-sarja, kuvanveisto (jota en ole tosin vielä päässyt kokeilemaan), erilaiset kuvaamataidon muodot (toistaiseksi olen vain piirrellyt lyijykynillä ja maalanut muutaman kerran akryyliväreillä), taide, älykkyys, yliluonnolliset asiat, sodat, ihmisen anatomia, aivot/mieli, tiede, politiikka, historia, kirjoittaminen, kirjallisuus (erityisesti fantasia, jännitys, rikos, kauhu, tieteis ja historiallinen), "nerot", hallituksen/diktaattorien/murhaajien tekojen vaikutus nykyhetkeen, anime, manga, säveltäminen (pianolla, myös viulu voisi olla kiva), pullip-nuket (omistan tällä hetkellä kolme, mutta aion luultavasti ostaa jonkun uusitun Rozen Maiden-sarjan nukeista. Todennäköisesti Suigintoun tai Souseisekin.), kirkon oppien kyseenalaistaminen, erilaiset kriisit... jne

Asiat, jotka eivät taas kiinnosta selviävät kyllä ajan myötä. Virallisia harrastuksia ei ole, mutta silloin tällöin tulee piirreltyä, maalailtua, kirjoitettua ja (sitten kun saisin pianon korjattua) sävellettyä.

Mielenterveyden häiriöistä kerrottakoon, että minulla on masennus. Muuta en usko omistavani, ellei depersonalisaatiota tai derealisaatiota lasketa mukaan. Myös luottamuspulaa ja pienoista inhoa ikäisiäni ihmisiä kohtaan on. Luottamuspulaa on tosin myös muidenkin ikäisten keskuudessa. Lähipiiri väittää minua taas perfektionistiksi, mutta en usko itse olevani sellainen. Iän ikuinen pessimisti taidan kuitenkin olla.

En taida kuitenkaan nyt kirjoittaa enempää. Laitan lisää tekstiä sitten kun on asiaa.